Emilia Kukkala Lokeroimattomia ajatuksia. Älä edes yritä.

Laiska opiskelija ja muita legendoja

Julkaistu 29.8. osoitteessa http://pantterin.blogspot.com


Homma menee näin.

Koulussa kerrotaan, että kun olette hyviä oppilaita, pääsette hyvään toisen asteen oppilaitokseen ja näin turvaatte tulevaisuutenne. Lukiossa kerrotaan, että kun nyt vain löydätte omat kiinnostuksen kohteenne, kirjoitatte hyvin ja pääsette yliopistoon, niin siitä se taivas aukeaa: ensi alkuun vuositolkulla villiä ja vapaata opiskelijaelämää, sitten kun joskus on valmistuttu, taattu toimeentulo unelma-ammatista.

Siinähän kirjoitatte, luette, pänttäätte ja älyänne kehitätte.

Jossain vaiheessa sitä yliopiston luennolla nuokkuessaan tajuaa, ettei se ihan niin mennyt. Mutta että ihan hauska läppä. Ensin sitä huomaa, että akateeminen vapaus on pelkkä legenda ja vitsi. Itseään saa sivistää opintoaikojen ja vanhempien varallisuuden - ei suinkaan oman kiinnostuksen - rajoissa. Eli ei turhia (=tutkintoon kuulumattomia) kursseja, käytännössä valmiit lukujärjestykset ja tiukempi läsnäolovalvonta kuin aiemmissa oppilaitoksissa kuunaan. Tätä on yliopisto nykyisin.

Muistelen kaiholla luokattoman lukion vapaamuotoista opiskelua, vapaamielistä rehtoria (jolla oli aina aikaa keskustelulle ja joka kannusti filosofoimaan) ja läpi sormien katsottuja poissaoloja.

Niin. Sitten, kun omat pikku töistä jääneet säästöt on viimeistään ensimmäisen vuoden aikana kulutettu loppuun, sitä viimeistään huomaa, että eihän tällä tuella perkele eläkään. Burnoutittomuus-orientoitunut opiskelija nostaa opintolainaa, velattomuus-orientoitunut opiskelija tekee opiskelun ohessa hanttihommia (onhan toki helppoa sovittaa työaikataulut läsnäolopakko-kurssien kanssa yhteen, vai miten se meni).

Ehdottomasti muuten ei kannata mennä liian hyväpalkkaiseen työhön tai työskennellä liikaa, koska voi joutua maksamaan opintorahoja takaisin Kelalle 30 prosentin korolla. (Tulorajat, tuo opiskelija-duunarin nerokas kuritusjärjestelmä.) Ja niitä näin käytettyjä tukikuukausia ei siitä huolimatta saa käyttöönsä. Tiedetään tilanteita, joissa tulonsa kerran vituiksi laskenut opiskelija velkaannutta itsensä nostamalla opintolainaa maksaakseen opintorahansa takaisin. Mitäs meni tekemään liikaa töitä.

No, jossain vaiheessa sitä huomaa miettivänsä, että miksi ihmeessä edes opiskelee. Opiskelee velaksi, kun voisi elää leveämmin - velatta - jopa työmarkkinatuella ja asumislisällä (töistä nyt puhumattakaan). Tai sosiaalituilla. Ja tätä en sano sillä, että nämäkään tuet suuria olisivat, enkä varsinkaan kateellisena. Opiskelu nyt kuitenkin kerryttää aineetonta pääomaa, jos se aineellista viekin.

Mutta rehellinen ihminen joutuu kysymään itseltään aika usein, että miksi.

No vittuillakseni tietenkin. Vittuillakseni opiskelin, aion jatkossakin todeta muuan keihäslegendaa mukaillen (hän tosin vittuillakseen vilkutti). Vittuillakseni, kun ei ole vielä duunarin kakaroilta kielletykään. Vittuillakseni, kun opiskelemaan pääsy on ainakin vielä toistaiseksi enemmän kiinni ällistä kuin varallisuudesta. Vittuillakseni - kun en parempaakaan syytä ole vielä keksinyt.

Ai niin. Olihan se mieletön tiedonjano. Ja uteliaisuus ja halu kehittää omaa ajattelua. Kaikki ne asiat, mitkä aikoinaan pakottivat pyrkimään tähän pisteeseen.

Mutta mitäs niistä enää. Näinä aikoina. Tärkeintä on, että korkeakouluista tuotetaan putkikatseisia, kaikesta kriittisyydestä riisuttuja työntekijöitä sopivasti elinkeinoelämän tarpeisiin. Ja äkkiä.

Ja sitten ihan vain taustatiedoksi niille, jotka luulevat tekevänsä tekstini tyhjäksi aina yhtä vahvalla argumentilla "nuori elämää kokematon pullamössöneiti ei tiedä mistään mitään". Että tehkää perässä.

Kävin lukion kahteen vuoteen puoliksi siksi, että oli niin kiire "maailmalle", puoliksi siksi, että piti ehtiä tehdä vähän rahaa säästöön opiskelua varten. Ison duunariperheen kakaraa ei nääs lähetetä opiskelemaan kymppitonnin pesämunan kanssa. Kirjoitin älliä ja sinä kolmantena vuonna olin erinäisissä töissä toisella puolen Suomea (kotipaikkakunnalta ei töitä löytynyt) noin 1300 euron kuukausipalkalla. Säästin siitä opiskelurahaa ja luin pääsykokeisiin. Hain kolmeen yliopistoon, pääsin kaikkiin, menin yhteen. Tein töitä. Ja opintopisteitä ropisi ihan vitusti.

Kunnes koin burnoutin. Parikymppisenä.

On se sitten hienoa.

Tehokkuus.

Vaan kun vähempi ei tahdo enää riittää. En minä ollut himopänttääjä tai perfektionisti. Oikeastaan päinvastoin. Yritin vain tehdä asiat suunnilleen sitä tahtia kuin kuuluisi, niissä taloudellisissa puitteissa, mihin olen pakotettu. Ja sain huomata, että opintoputkessa varaa ei jää sairastumisille, burnouteille, sivupoluille eikä harhaliikkeille. Puhumattakaan, että voisi välillä olla muutamaa kuukautta pidempään työelämässä saati tehdä jotain niin utopistista kuin vaikkapa perustaa perhettä.

Jos koulutuspolitiikasta päättävät ja yliopistouudistuksen suunnittelijat saisivat päättää, niin kukaan ei etsisi itseään, ei sivistyisi laaja-alaisesti eikä ainakaan oppisi kriittistä ajattelua.

Sellainen nimittäin 1. ottaa aikaa, 2. vaatii syvällistä ajatustyötä. Kumpikaan ei ole tällä hetkellä hirveän suuressa huudossa koulutuspolitiikkamme suunnasta päätellen. Ai niin, ja 3. on vaarallista valtaapitäville.

Lopuksi on vielä todettava, että ainakin Tampereen yliopistolla on myös vitusti hienoja tyyppejä, opettajia ja opetussisältöjä. Tutkijoita ja tutkimusta. Ongelmana ovat enemmänkin ulkopäin (elinkeinoelämästä ja sen etuja ajavilta poliitikoilta) tulevat paineet kuin joku yliopistolaitoksen sisäinen mädännäisyys.

Että turhaan vielä luulitte eroon päässeenne.

Sitä paitsi, opiskelen kuitenkin unelma-ammattiini, olen saanut tehdä alani töitä jo vuosia ja uskon myös työllistymiseeni valmistumisen jälkeen. Harvalla opiskelijalla on näinkään hyvä tilanne. Lisäksi olen nuori, terve, innokas, uhmakas ja vastuussa vain itsestäni.

Siitä huolimatta mielestäni olisi kohtuullista, että 1. yliopiston annettaisiin palvella alkuperäistä tarkoitustaan mahdollistamalla oikea oppiminen, 2.1. opintotuki olisi sellainen, että sillä tulisi jotenkuten toimeen, 2.2. lainaa ei pakotettaisi ottamaan tai 2.3. opintoaikoja ei olisi rajattu, jolloin töissä saisi ja ehtisi käydä miten paljon lystää.

Toinen juttu on sitten, mitä tämä opiskelijoiden halpatyöreservi tekee työmarkkinoille. Ja onko sen koommin yhteiskunnan kuin yksilönkään kannalta järkevää tai hyödyllistä tuputtaa ihmisille puhelimessa sukkakerhon jäsenyyttä.

460 eurolla kuukaudessa on vähän vaikea tulla toimeen.

Kirjoitettaessa soi: Haistelijat - Alasti Pyynikillä

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

2Suosittele

2 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (31 kommenttia)

Käyttäjän janikorhonen kuva
Jani Korhonen

Suurin ongelma on minusta se, että yliopistoihin otetaan aivan liikaa porukkaa. Ei ole mitään järkeä korkeakouluttaa 40% väestöstä, jos korkeakoulutusta vastaavaa työtä löytyy 20%:lle. Se johtaa juuri kuvailemiisi tilanteisiin, missä opiskelijat kokevat riittämättömyyttä joutuessaan kilpailemaan keskenään vähistä työpaikoista ja oppilaitoksetkin joutuvat painostamaan, kun pitäisi saada tarpeeksi porukkaa valmistumaan tarpeeksi ajoissa. Halosen "education, education, education" pätee kyllä peruskoulutukseen, mutta korkeakoulutukseen sovellettuna se johtaa juuri kuvailemasi kaltaiseen tilanteeseen.

Roni Huhta

Kyllä se ainakin omalla kohdalla on ollut niin että ilman korkeakoulu tutkintoa on jääny paikka saamatta, Suomalaiset firmat tuppaa katsomaan opiskelupapereita vielä aika uskonnollisesti. Joskus jopa niin infernaalisesti että ottavat mielummin hommaan jonkun työtä sivuavan tutkinnon omaavan vastavalmistuneen, kuin sellaisen jolla on juuri alalta oleva toisen asteen tutkinto ja puolenkymmentä vuotta työkokemusta, kokemusta on.

Tälläisen ongelman synnyttää koulutusjärjestelmä joka on ilmainen, korkeakoulu tai työttömyys. Tulee yhteiskunnalle kalliiksi.

Roni Huhta

Erinomainen kirjoitus, mutta haluan antaa myös toisen näkökulman, koska edustat selvästi tuota akateemista puolta niin pistän oman karvaperse (ammattikoulu/amk) kokemuksen tähän.

Elikkä lukio ei maittanut kun oman ammattini löysin jo hyvin nuorena, visuaalinen lahjakkuus - tai ainakin helvetin hyvä itsepetos - vei opiskelemaan graafiseksi suunnittelijaksi, ammattikoulun käytyä pääsi työelämään ja vaikka korkeakoulu siinti mielessä niin leveämpi leipä amiksen jälkeen houkutteli. Siinä sitten työelämässä muutaman vuoden jälkeen mietin että kyllähän kykenevä tyyppi vetäsee AMKin töiden ohessa.. toisin kävi, opiskelun ja työn intensiivisyys sekä pudonnut tulotaso aiheutti sen että piti ottaa opintolainaa ja silti rapsahti maksuhäiriö merkintä, tästä on kulunut jo kohta viitisen vuotta ja molemmat on jäljellä mutta ei tutkintoa ;D

Noh, töihin piti palata ettei kaikki mene alta, nyt sitten kuuden vuoden uran jälkeen kun töistä tuli kenkää ajattelin hakea AMKiin uudestaan, tällä kertaa täyspäiväiseksi opiskelijaksi, omaa alaa eli graafista suunnittelua opiskelemaan. Jännä vain että siellä pääsykokeissa lukiosta valistuneiden keskellä, itsensä vanhaksi tuntien piti jotain harakanvarpaita piirrellä eikä pääsykokeiden jatkoa irronnut. Jännä että 6 vuodenkaan kokemus alalta ei paina mitään kun lukiolainen puhaltaa ohi koulun penkille.

Asiasta kyllä asiallisesti opintotoimistoon viestittelin, mutta ei, näin ku mennään niin ei mitään erityiskohtelua voi kenellekkään antaa, ei edes työttömäksi jääneelle alan ammattilaiselle joka haluaa vahvistaa omaa kilpailukykyään :/

Käyttäjän pantterin kuva
Emilia Kukkala

Jani Korhonen: Ymmärtääkseni korkeakouluista työllistytään kuitenkin paremmin kuin muualta. Eivätkö juuri niin sanotut suorittavat työt ole männävuosikymmeninä huomattavasti vähentyneet?

Ylikoulutus on joillain aloilla (muun muassa omallani) toki jossain määrin ongelma. Toisaalta sivistysvaltiossa ihmisellä pitää mielestäni olla oikeus sivistää itseään - jos sitten töitä ei löydy tältä alalta, niin sitten on tultava toimeen jotenkin muuten. Yliopisto-opiskelun ja koko laitosken olemassaolon päätarkoitus ei kuitenkaan voi olla elinkeinoelämälle sopivan materiaalin tuottaminen, ts. vain sen alan osaajien kouluttaminen siinä määrin, kuin yritykset juuri nyt tarvitsevat.

Huomiota kannattaisi kiinnittää siihenkin, miksei töitä löydy. Ongelma ei aina ole se, että jengiä koulutetaan liikaa tai että jengi opiskelee jonkun mielestä jotain "älytöntä" tai "turhaa", vaan että töitäkin tahtoo olla jaossa enempi elinkeinoelämän tarpeiksi kuin koko yhteiskunnan parhaaksi.

Ja vaikka porukkaa koulutettaisiin vähemmän, ei se ratkaise opiskelijoiden toimeentulo-ongelmia siltikään.

Roni Huhta: Ei mikään tavaton tarina tuo, valitettavasti. :D Suomalaisten firmojen tutkintouskovaisuus on varmasti totta ja jossain määrin myös ongelmallista. Osittain samaa mieltä olen myös vastavalmistuneiden suosimisesta hauissa.

Sen sijaan nähdäkseni väärä johtopäätös on se, että korkeakoulutuksen maksullisuus olisi mikään ratkaisu. Tilanne, jossa koulutettuja suositaan on mielestäni kuitenkin huomattavasti parempi kuin tilanne, jossa rikkaita (vanhempien miljoonien turvin opiskelevia) suositaan.

Ydinjuttu on se, että sivistysvaltiossa pitää saada opiskella ja tulla jotensakin järkevästi toimeen myös opiskeluaikanaan. Toinen ydinjuttu on se, ettei kaikille yksinkertaisesti ole töitä. Ellei niitä aleta varta vasten keksimään (pointti tässä?). Eli loppujen lopuksi kysymys on tässäkin vain siitä, onko ihmisellä oikeus inhimilliseen toimeentuloon.

Käyttäjän janikorhonen kuva
Jani Korhonen

Emilia Kukkala: "Ymmärtääkseni korkeakouluista työllistytään kuitenkin paremmin kuin muualta."

Toistaiseksi ehkä vielä, mutta vielä ei kai (onneksi) olla siinä 40% korkeakoulutettuja tavoitteessa. On myös erittäin oleellista kysyä, minne korkeakoulusta työllistytään. Jos ei työllistytä koulutusta vastaavaan työhön, on koulutus ollut ajan ja resurssien haaskausta niin opiskelijalta itseltään kuin myös yhteiskunnalta.

Esimerkiksi itse olen valmistunut maisteriksi, mutta en ole päivääkään tehnyt koulutustani vastaavaa työtä. Näihin nykyisiin hommiini minut olisi voinut kouluttaa noin vuodessa ja jos siihen päälle vielä toinen mokoma jotain (ilmeisesti välttämätöntä) yleistietohässäkkää, niin hieman järkevämmällä koulutusjärjestelmällä olisin ollut täyspäi(väi)sissä töissä kolme vuotta nykyistä aikaisemmin.

"Eivätkö juuri niin sanotut suorittavat työt ole männävuosikymmeninä huomattavasti vähentyneet?"

Vaikea sanoa. Työnkuva on toki muuttunut, ja nykyään moni sellainen työ, mikä aikaisemmin oli korkeakoulutettujen hommia on nykyään laskettavissa suorittavaksi työksi, eikä tosiaan vaadi korkeakoulututkintio. Oma ammattini ohjelmoijana on tästä mainio esimerkki.

"Toisaalta sivistysvaltiossa ihmisellä pitää mielestäni olla oikeus sivistää itseään"

Kyllä, mutta sitä varten meillä on kirjastot, kansalaisopistot ja avoin yliopisto.

"Yliopisto-opiskelun ja koko laitosken olemassaolon päätarkoitus ei kuitenkaan voi olla elinkeinoelämälle sopivan materiaalin tuottaminen, ts. vain sen alan osaajien kouluttaminen siinä määrin, kuin yritykset juuri nyt tarvitsevat."

Tuo on mielenkiintoinen kysymys. Mikä sitten on yliopistolaitoksen päätarkoitus? Ja ennen kaikkea, kenen velvollisuus on rahoittaa se?

"että töitäkin tahtoo olla jaossa enempi elinkeinoelämän tarpeiksi kuin koko yhteiskunnan parhaaksi."

Täytyy kuitenkin muistaa, että elinkeinoelämä (mikäli viittaat tällä yksityisiin yrityksiin) on ainoa taho, joka tuottaa aidosti rahaa ja kasvua kansantalouteen.

"Ja vaikka porukkaa koulutettaisiin vähemmän, ei se ratkaise opiskelijoiden toimeentulo-ongelmia siltikään."

Kyllä se ratkaisee. Jos opiskelijoita on lukumääräisesti vähemmän, heille riittäisi enemmän resursseja per opiskelija niin koulun kuin tukienkin puolesta.

Käyttäjän pantterin kuva
Emilia Kukkala

Eihän koulutus ole hukkaan mennyt, vaikka ei ammattia vastaavaan duuniin valmistuisikaan. Jos koulutus on tuottanut kriittistä ajattelua, uutta tietoa tutkimuksen muodossa ja ihmisen, joka kykenee tätä tietoaan ja ajattelukykyään hyödyntämään (myös yhteisöjen ja yhteiskunnan hyväksi), niin ei missään tapauksessa voida puhua koulutuksen hukkaan menemisestä. Puhumattakaan, mitä tästä opiskeluintoisesta olisi mahdollisesti tullut, jos häneltä tämä mahdollisuus olisi evätty? Eräs entinen pomoni totesi, että "jos se, että istuu 15 vuotta yliopistossa, tekee jostain paremman ihmisen, niin istukoot". Olen vähän samoilla linjoilla.

Lähinnä kysymys "perusduunipaikkojen" (teollisuus ym.) oli retorinen. Ovat ne vähentyneet. Vaikka sitten olisikin näitä töitä (mainitsemasi ohjelmointi), jotka ennen olivat korkeakoulutettujen hommia ja nykyisin eivät.

Yliopistossa annettavaa opetusta ei voi verrata kansalaisopistojen ja kirjastojen antiin. Huomattakoon myös, että ns. avoin yliopisto on maksullinen ja opistot myös. (Eihän nyky-yliopistokaan täysin ilmainen ole, mutta se on ainakin joskus ollut ajatus.)

Mitä tulee yliopiston tarkoitukseen: tehdä tutkimusta, tiedettä. Puolueetonta, monipuolista ja kriittistä. Ajattelen niinkin idealistisesti, että tuoda tämä tieto myös kaiken kansan ulottuville. Jopa herättää keskustelua.

Laki sanoo yliopiston tehtävistä, notta "edistää vapaata tutkimusta sekä tieteellistä ja taiteellista sivistystä, antaa tutkimukseen perustuvaa ylintä opetusta sekä kasvattaa opiskelijoita palvelemaan isänmaata ja ihmiskuntaa. Tehtäviään hoitaessaan yliopistojen tulee edistää elinikäistä oppimista, toimia vuorovaikutuksessa muun yhteiskunnan kanssa sekä edistää tutkimustulosten ja taiteellisen toiminnan yhteiskunnallista vaikuttavuutta." (http://www.finlex.fi/fi/laki/alkup/2009/20090558)

Kansantalouden kasvu taas ei tarkoita välttämättä hyvinvoinnin kasvua. Toisekseen yritykset eivät sitä pysty yksin tekemään - ne tarvitsevat kolmatta sektoria, vapaaehtoistyötä, pakkotyötä, sosiaalisten verkostojen tuottamia innovaatioita jne. Työntekijöiden työtä myös, tietysti. Inhimillinen ja sosiaalinen pääoma kasvattavat kansantaloutta, ovat sen huomattava edellytys, mutta tämä jätetään laskelmissa huolimatta. Onhan niitä tietysti vähän hankala mitata.

Mainittakoon, että talouden kasvuvauhti on lisäksi yhteydessä muun muassa tulonjaon tasaisuuteen ja sosiaaliseen liikkuvuuteen.

Jos opiskelijamääriä pienennetään radikaalisti, mitä näille "ylijäämäopiskelijoille" tehdään?

Koulutuksen osuus bkt:sta on meillä jotain kuuden prosentin luokkaa. Siis kaiken koulutuksen. Paljonko lie maisterin paperit tuosta. Lisäksi pitää ottaa huomioon, että opiskelijatkin ovat veronmaksajia (opintorahastakin menee veroa, työstä opiskelijalla siinä missä muiltakin, opintolainalla elely taas ei ole kenenkään muun pussista pois) ja edelleen suurin osa heistä maksanee koulutuksensa yhteiskunnalle takaisin moninkertaisesti. Puhumattakaan paljonko yhteiskunnalle tulisi maksamaan se, jos monet innokkaat opiskelijat eivät opiskelisi.

Käyttäjän janikorhonen kuva
Jani Korhonen

Emilia Kukkala: "Jos koulutus on tuottanut kriittistä ajattelua, uutta tietoa tutkimuksen muodossa ja ihmisen, joka kykenee tätä tietoaan ja ajattelukykyään hyödyntämään (myös yhteisöjen ja yhteiskunnan hyväksi), niin ei missään tapauksessa voida puhua koulutuksen hukkaan menemisestä."

Niin, jos. Mutta jos tavoitteena on korkeakouluttaa 40% väestöstä, niin väitän, että suurimmalla osalla tuo ei tule toteutumaan. 40% väestöstä on yksinkertaisesti liian suuri otos, jotta sieltä löytyisi potentiaalia vastaamaan korkeakoulutuksen vaatimuksiin. Ratkaisu tietysti on madaltaa korkeakoulutuksen vaatimuksia, mutta sitten kyllä koko korkeakoulutus menettää pikkuhiljaa merkityksensä.

"Puhumattakaan, mitä tästä opiskeluintoisesta olisi mahdollisesti tullut, jos häneltä tämä mahdollisuus olisi evätty?"

Eihän kukaan ole kenenkään mahdollisuuksia eväämässä. Kieltäytyä kustantamasta opintoja rajattoman pitkään ja/tai monelle ei ole sama kuin evätä mahdollisuus opiskeluun.

"Eräs entinen pomoni totesi, että "jos se, että istuu 15 vuotta yliopistossa, tekee jostain paremman ihmisen, niin istukoot". Olen vähän samoilla linjoilla."

Niin minäkin -- en vain koe velvollisuudekseni kustantaa tuota istumista.

"Lähinnä kysymys "perusduunipaikkojen" (teollisuus ym.) oli retorinen. Ovat ne vähentyneet."

Sanon edelleen, että en tiedä. En kiistä, mutta en myönnäkään noin tapahtuneen. Ellet tietysti sitten linkitä johonkin asian osoittavaan tilastoon, mutta itse en jaksa nyt ryhtyä tuota tietoa mistään kaivamaan.

"Yliopistossa annettavaa opetusta ei voi verrata kansalaisopistojen ja kirjastojen antiin."

Ei tietenkään, mutta alun perin kirjoitit mahdollisuudesta sivistää itseään. Se mahdollisuus minusta täyttyy vallan mainiosti kirjastoissa ja kansanopistoissa. Vai tarkoittaako mahdollisuus sivistää itseään mahdollisuutta saada aina halutessaan minkä tahansa alan korkeinta opetusta?

"Kansantalouden kasvu taas ei tarkoita välttämättä hyvinvoinnin kasvua."

Ei tietenkään. Kirjoitinkin hieman huolimattomasti, kun laitoin sen kasvun siihen. Tarkoitin korostaa sitä, että yksityinen sektori on se, mikä yleensäkään tuo rahaa (tarkemmin: resursseja) talouteen. Julkinen sektori vain tuhlaa tuota rahaa. Toki monesti hyödyllisiin tarkoituksiin, koulutukseen, terveydenhuoltoon, tieverkkoon sun muuhun, mutta minusta on tärkeää muistaa, että ilman yksityisen sektorin tuomaia resursseja noita palveluita ei pystyttäisi järjesteämään.

Tämä nyt vain sivuasiana, kun nuo korkeakoulupoliittiset julistukset tuntuvat kovin usein ylikorostavan sitä, että yrityksillä ei sitten saa olla sananvaltaa siihen, mitä ja ketä täällä opetetaan. Minusta pitää saada olla. Ei tietenkään täyttä päätösvaltaa, mutta osa kuitenkin.

"Toisekseen yritykset eivät sitä pysty yksin tekemään - ne tarvitsevat kolmatta sektoria, vapaaehtoistyötä, pakkotyötä, sosiaalisten verkostojen tuottamia innovaatioita jne."

Eivät välttämättä. Kyllä tämä maailma pyörisi yksityisinkin voimin ja vapaaehtoisuuteen perustuen. Mutta ei nyt mennä siihen... :-)

"Inhimillinen ja sosiaalinen pääoma kasvattavat kansantaloutta, ovat sen huomattava edellytys, mutta tämä jätetään laskelmissa huolimatta. Onhan niitä tietysti vähän hankala mitata."

Niin on, ja siksi epäilenkin, että niitä yliarvioidaan suuresti.

"Mainittakoon, että talouden kasvuvauhti on lisäksi yhteydessä muun muassa tulonjaon tasaisuuteen ja sosiaaliseen liikkuvuuteen."

Tuollaisesta en ole kuullutkaan. Onko linkkejä? Minun ymmärtääkseni talouden kasvuvauhti on lähinnä yhteydessä yhteiskunnan vapauksien määrään, joista toki yhtenä seurauksena on sosiaalinen liikkuvuus (mitä vapaampia ihmiset ovat, sitä enemmän he yleensä liikkuvat). Mutta miten tasaisempi tulonjako vaikuttaa talouden kasvuvauhtiin?

"Jos opiskelijamääriä pienennetään radikaalisti, mitä näille "ylijäämäopiskelijoille" tehdään?"

Ammattikoulutukseen. Puhe oli korkeakoulutuspaikkojen vähentämisestä.

"Puhumattakaan paljonko yhteiskunnalle tulisi maksamaan se, jos monet innokkaat opiskelijat eivät opiskelisi."

Eikö voisi kuvitella, että heistä tulisi sitten innokkaita työntekijöitä?

Johan Wahlström

"Täytyy kuitenkin muistaa, että elinkeinoelämä (mikäli viittaat tällä yksityisiin yrityksiin) on ainoa taho, joka tuottaa aidosti rahaa ja kasvua kansantalouteen."

Tuota - häh?

Jos yksityinen yrittäjä ottaa pankista lainan perustaa yksityiskoulun tai vaikka leffateatterin ja kerää maksuja siitä että ihmiset istuvat tiloissa ja maksaa lainan takaisin niin millä tavalla se on "aidompaa" kuin että jos valtio tekee tasan saman vaikka avoimen yliopiston kautta?

Myöskin jos opiskelija saa vähemmän tukirahaa kuin työtön ja käy luennoilla ja valtio maksaa luennoitsijoille palkkaa niin eikö lopputulos kansantalouden kannalta ole jotakuinkin sama kuin jos tämä tapahtuisi yksityisen toimijan toimesta?

http://fi.wikipedia.org/wiki/Bruttokansantuote
BKT=YKSITYINEN KULUTUS+JULKINEN KULUTUS+INVESTOINNIT+VIENTI-TUONTI

Eli julkinenkin kulutus lasketaan BKThen (ainakin niiltä osin kun se kohdistuu kotimaassa tuotettuihin asioihin).

http://fi.wikipedia.org/wiki/Talouskasvu
"Talouskasvu on talouden tuottamien tavaroiden ja palvelujen arvon lisääntymistä. Sitä mitataan tavallisesti reaalisen bruttokansantuotteen (BKT) prosenttimuutoksella. Reaalinen tarkoittaa, että hintojen nousun eli inflaation vaikutus on otettu huomioon."
Eli tuotanto on tuotantoa riippumatta siitä onko tuottava taho yksityinen vai julkinen.

Yksityiset firmat eivät myöskään tee rahaa vaan siirtävät rahaa tuotteidensa ostajalta firman työntekijöille (palkkoina) omistajille (voittoina) ja valtiolle (veroina). Ostaja saattaa olla valtio - esim siinä tapauksessa että yksityiselle sairaalallemaksetaan yleisestä sairasvakuutuksesta. Julkisen sektorin yksiköt tekevät aivan samaa paitsi että omistaja on valtio. Tietenkin julkiset yksiköt usein "tuottavat tappiota" - mutta jos ostaja on valtio voittoa tuottava firma imee tuottonsa valtiolta aivan samaan tapaan (vertaa voittoa tuottava sairaala jonka tulonlähde on yleinen sairasvakuutus ja julkinen sairaala ja mieti miten raha kulkee kummassakin tapauksessa). Pidemmän päälle valtion kansantaloudelle oleellista on vaihtotase http://fi.wikipedia.org/wiki/Vaihtotase - yksityisen yrityksen toiminta voi olla sen kannalta negatiivistakin. Jos opiskelijat ja luennoitsijat savustetaan luentosaleista ja opiskelijaruokaloista Lidliin asiakkiksi ja töihin niin mitä se tekee vaihtotaseelle? Kuinka moni kykenee perustamaan peruskoulupohjalta menestyvän vientifirman tai edes työllistymään semmoiseen?

Roni Huhta

"Sen sijaan nähdäkseni väärä johtopäätös on se, että korkeakoulutuksen maksullisuus olisi mikään ratkaisu."

En ehdottanutkaan opiskelumaksua, vaan mielestäni ratkaisu on suoranainen karsiminen. Toisaalta, tämähän ei mitenkään ratkaise sitä ongelmaa että yrityskulttuurissa on tutkintouskovaisuutta ja pahasti, mutta jos yksinkertaisesti korkeakoulutettuja työnhakijoita ole ja yritys kuitenkin työntekijät tarvitsee niin näkisin että se edesauttaa matalasti koulutettujen mutta työkokemuksen omaavia työllistymään.

Ja se mitä tarkoitin sillä että tälläinen tilanne tulee yhteiskunnalle kalliiksi tarkoittaa sitä, että jos et ole motivoitunut käymään korkeakoulututkintoa olet huomattavasti todennäköisempi jäämään työttömyysputkeen joka maksaa, ja taas toisessa päässä yhä useampi työttömyyden pelosta menee korkeakouluopintoihin joka myös maksaa. Eli nykyinen järjestelmä maksaa kummin päin vain, mikä ei ole ihanteellinen.

Mutta kuitenkin, olen kanssasi hyvin paljon samaa mieltä että sivistysvaltiossa tulee olla vapaus ja hyvä mahdollisuus kouluttautua niin pitkälle kuin haluaa, ja sen pitäisi olla taloudellisesti mahdollista ilman velkakierrettä tai köyhyydessä elämistä.

Jostain kyllä muistan lukeneeni että matalasti koulutetuilla on suurempi todennäköisyys lähteä yrittäjäksi koska sillä saa matalallakin koulutuksella paremman toimeentulon kuin työntekijänä, kun taas korkeastikoulutetun palkkataso on niin korkea että useimmille se riittää eikä yrittäjänä paremmista tuloista ole takuita.

Käyttäjän pantterin kuva
Emilia Kukkala

Voipi olla, että aloituspaikoissa olisi joillain aloilla karsimista. En kuitenkaan usko, että tämä on ensisijaisesti yliopistojen ongelma. Toisaalta ei mielestäni ole järkevää estää ihmisiä tekemästä sitä (opiskelijamäärien rankka rajoittaminen), mikä heitä kiinnostaa, kun työpaikkoja on kumminkin vähemmän kuin työntekijöitä.

Eikö oikeastaan tuo ehdotus opiskelijamäärien rajaamisesta kouluttamattomien työllisyyden parantamiseksi ole jotensakin nurinkurinen? Jos korkeakoulutettuja työntekijöitä on vähemmän, niin hehän ovat sitten vallan himoittua kamaa. Ja jos sitten vastaavasti kouluttamattomia on yhä enemmän, niin eivätkö heidän työmahdollisuutensa laske, kun heitä on paljon? Eli tutkintouskovaisuuteen sillä tuskin on vaikutusta sen enemmän kuin kokonaistyöllisyyteen. Ymmärrän kyllä takana olevan pointin, "kun kerran kaikilla on maisterin paperit niin vaaditaan niitä nyt tähän kassatyöhönkin", mutta tämä asennevamma ei siittään somene. Että kouluttautumishaluisilta blokataan kouluunpääsy, että kouluttautumishaluttomat pääsevät helpommin duuniin (ja kuten edellä totesin, se taitaisi itse asiassa toimia toisin päin).

Lisäksi esittäisin saman kysymyksen kuin edelliselle: mitä nämä tyypit, jotka muutoin olisivat opiskelleet, tekevät, jos opiskelu ei ole mahdollista?

Korkeakoulututkinnot jäävät kesken, kun niitä ei ole taloudellisesti mahdollista suorittaa loppuun. Se maksaa yliopistoille ja yhteiskunnalle. Ratkaisu: opiskelijallekin turvattu toimeentulo. (Mielestäni perustulo, mutta se on sitten toinen juttu.)

Roni Huhta

Ainakin opintojen uudelleenjärjestely ja opinto-ohjaustyötön panostaminen jotta opiskelijoita saataisiin enemmän aloille missä työtä on. Ehkä sitten vahvempi yrittäjyyteen panostaminen korkeakouluissa, en tiedä minkälainen kulttuuri yliopistoissa on mutta ainakin AMK puolella tätä jo tehdään hyvin paljon, jos ei ole työpaikkoja niin luo sellainen.

Voit kyllä olla hyvinkin oikeassa että rajoittamalla koulutusta sen vaikutukset voivat olla päinvastaiset. Ja mitä yritysten asenteisiin tulee niin hehän suojelevat vain pääomaa palkkaamalla korkeastikoulutettuja tehtäviin, ja millään säännöstelyllä siihen tuskin pystytään puuttumaan.

"Lisäksi esittäisin saman kysymyksen kuin edelliselle: mitä nämä tyypit, jotka muutoin olisivat opiskelleet, tekevät, jos opiskelu ei ole mahdollista?"

Heh, tähän minulla on helppo vastata kun opiskelu tänä vuonna meni vähän sivu suun. Etsii töitä, ja vaikka se ei näillä työllisyys näkymillä mitään hirveää herkkua ole niin pakko yrittää. Ja aina on se mahdollisuus että ryhdyn sitten yrittäjäksi tai vaihdan paikkakuntaa/maata.

"Korkeakoulututkinnot jäävät kesken, kun niitä ei ole taloudellisesti mahdollista suorittaa loppuun. Se maksaa yliopistoille ja yhteiskunnalle. Ratkaisu: opiskelijallekin turvattu toimeentulo. (Mielestäni perustulo, mutta se on sitten toinen juttu.)"

Näen tämän hieman kinkkisenä juttuna, siis tietenkin kannatan huomattavasti parempaa toimeentuloa opiskelijoille, mutta toimeentulo joka vastaa edes matalapalkkaista työntekijää on kuitenkin noin kolme kertaa korkeampi kuin opintotuet + muut edut. En näe järkevänä moninkertaistaa opintotukia jotta opiskelijat pystyisivät elämään samalla elintasolla kuin työtä tekevät pelkällä tuella.

Mutta kirjoitit aikaisemmin joustavammasta opistokulttuurista jossa läsnäolopakot eivät ole niin rajoittavia sekä tulorajan kokonainen poisto - meidän pitää hiljalleen päästä eroon tästä typerästä kateuden kulttuurista - olisivat omiaan parantamaan opiskelijoiden toimeentuloa sen kuitenkaan maksamatta yhteiskunnalle niin paljon. Ja tätä ajatusta kannatan tosissani, kuten samoten huomattavasti liberaalimpaa tuloraja politiikkaa työttömyyskorvauksiin.

Käyttäjän pantterin kuva
Emilia Kukkala

PS. Tekee mieli erikseen kiittää fiksuista ja asiallisista kommenteista ensimmäiseen blogitekstiini täällä. Sen verran paljon olen saanut toisaalla lukea täysin asiatonta palautetta.

Käyttäjän Json kuva
Jani Jansson

Olen kanssasi pitkälle samaa mieltä ja kirjoituksesi oli mielestäni hyvä. Sopiva yhdistelmä rautaista asiaa ja sapentäytteistä v-tuuntumista.

Mieleeni jäi kaksi asiaa mitä kaipaisit:

1) Lisää vapautta
2) Lisää liksaa

Nämä eivät liene ainoastaan opiskelijoiden murheita.

Tulorajat saattavat vaikuttaa kohtuuttomalta, mikäli opintotuen ajattelee perustulon kaltaisena saavutettuna etuna. Sitä se ei kuitenkaan ole. (Eräs blogisti sanoisi:) Ratkaisu on perustulo. Perustulo ei kuitenkaan toimi vain yhdelle ryhmälle.

30% korko sensijaan on kohtuuton, se täyttää koronkiskonnan piirteet ja sen tulisi olla laiton käytäntö kuten pikavippienkin. (Muistakaapa muuten kaikki opiskelijat, että yhteiskunta koostuu monista eri yksiköistä. KELA ei ole oikeuslaitos eikä eduskunta, vaan se saattaa rikkoa lakia siinä missä yksityishenkilökin. KELA tulkitsee lakeja ja asetuksia aina omasta näkökulmastaan edullisella tavalla, jopa lain rajoja venyttäen.)

Opintotuki on köyhäinapua, ei palkka opiskelusta. Itselleni on kuitenkin epäselvää, miksi minimitoimeentulo on pienempi jos opiskelee. Kannatan lainatonta yhteiskuntaa laajemminkin, eli se että on mahdollisuus ottaa lainaa, ei tarkoita samaa kuin että olisi varallisuutta.

Käyttäjän pantterin kuva
Emilia Kukkala

Ihan totta. Perustulo (kaikille) ratkaisisi tämänkin ongelman.

Kelahan sanoo, että tuet saa toki vapaaehtoisesti palauttaa - kaikki kerralla tosi lyhyellä varoajalla - niin ei kiskota. Vaan eipä se 30 prosentin korko paljoa pelotteena toimi, kun ei ole mistä maksaa. Ja harvalla kevättalvesta on, usein tuo on opiskelijalle tiukinta vuodenaikaa. Tähän liittyy vielä sellainen juttu, että tuet pitäisi palauttaa ennen kuin veroilmoitukset tulevat. Eli jos et ole pedantti arkistoija lippulappuinesi, niin siinähän arvailet, paljonko mahdollisesti pitäisi palauttaa.

Huomioonotettava seikka ylipäänsä tuo, mitä sanoit Kelasta.

Todella hämmentää se, miksi minimitoimeentulo on minimiäkin pienempi, jos opiskelee. Tietääkseni myöskään millekään muulle ihmisryhmälle tai kansanosalle kuin opiskelijoille ei sossussa lasketa lainaa tuloksi. En tarkoita, etteivätkö syömälainaa joutuisi ottamaan muutkin. Mutta pidetäänkö sitä johdonmukaisesti edellytyksenä toimeentulotuelle muiden kuin opiskelijoiden kohdalla, epäilen.

Paavo Karppinen

Hyvä kirjoitus. Kuvasit opiskelijoiden suurimmat ongelmat prikulleen.

Käyttäjän pantterin kuva
Emilia Kukkala

Korhonen: "Mutta jos tavoitteena on korkeakouluttaa 40% väestöstä, niin väitän, että suurimmalla osalla tuo ei tule toteutumaan."

Voi olla. En olekaan prosenteista puhunut, vaan kaikista halukkaista ja kynnelle kykenevistä.

"Eihän kukaan ole kenenkään mahdollisuuksia eväämässä. Kieltäytyä kustantamasta opintoja rajattoman pitkään ja/tai monelle ei ole sama kuin evätä mahdollisuus opiskeluun."

Kuten tuossa edellä esitin, opiskelijat maksavat opiskelunsa yhteiskunnalle kyllä takaisin (huomattavan osan jo opiskeluaikana verojen muodossa). Mikäli opintotukia nostavatkaan. Ja kuten todettua, ne eivät järin suuria ole. Halvempaahan yhteiskunnalle on maksaa opintotukea kuin mitä tahansa muuta sosiaalietuutta.

Sivumennen sanoen, mitä olen laskenut, niin ei ainakaan omaa opiskeluaikaista toimeentuloani ole loppuviimein kustantanut yhtään kukaan muu kuin minä itse. (Enkä usko olevani ainoa.) Ilmainen koulutus toki maksaa myös, sen ymmärrän. Koulutuksen ilmaisuus tai maksullisuus on sitten jo oma asiansa ja keskustelun paikkansa.

"Vai tarkoittaako mahdollisuus sivistää itseään mahdollisuutta saada aina halutessaan minkä tahansa alan korkeinta opetusta?"

Jos vain kynnelle kykenee päänsä puolesta. Pahoittelut epätarkasta ilmaisusta.

"Tarkoitin korostaa sitä, että yksityinen sektori on se, mikä yleensäkään tuo rahaa (tarkemmin: resursseja) talouteen. Julkinen sektori vain tuhlaa tuota rahaa."

Näin, kun ei osata laskea inhimillisiä ja sosiaalisia resursseja tähän kuvioon. Muun muassa siitä seuraa, että luullaan yritysten olevan yhteiskunnan elättäjiä ja kaikkien työntekijöitä myöten heidän elättejään.

"-- ilman yksityisen sektorin tuomia resursseja noita palveluita ei pystyttäisi järjesteämään."

Eikä yksityinen sektori pyörisi ilman julkista, kolmatta ja kaikkea sinne väliin sijoittuvaa.

"-- korkeakoulupoliittiset julistukset tuntuvat kovin usein ylikorostavan sitä, että yrityksillä ei sitten saa olla sananvaltaa siihen, mitä ja ketä täällä opetetaan. Minusta pitää saada olla. Ei tietenkään täyttä päätösvaltaa, mutta osa kuitenkin."

Mielestäni ei edelleenkään pidä olla, koska se vaarantaa tutkimuksen ja tieteenteon puolueettomuuden. Tämä on nähdäkseni suurempi vaara kuin se, että puolueeton tieteenteko maksaa liikaa.

"Kyllä tämä maailma pyörisi yksityisinkin voimin ja vapaaehtoisuuteen perustuen. Mutta ei nyt mennä siihen... :-) -- epäilenkin, että niitä yliarvioidaan suuresti."

Mihin perustat tämän epäilysi? Itse epäilisin aivan päinvastoin. Kysymys on laajemmasta, monimutkaisemmasta ja syvällisemmästä asiasta kuin esimerkiksi pelkästä vapaaehtoistyöstä.

Ja johan sen, että kapitalismi ei seiso yksinään, näkee tästä meneillään olevasta kriisistä.

"Tuollaisesta en ole kuullutkaan. Onko linkkejä? Minun ymmärtääkseni talouden kasvuvauhti on lähinnä yhteydessä yhteiskunnan vapauksien määrään, joista toki yhtenä seurauksena on sosiaalinen liikkuvuus (mitä vapaampia ihmiset ovat, sitä enemmän he yleensä liikkuvat). Mutta miten tasaisempi tulonjako vaikuttaa talouden kasvuvauhtiin?"

Tällaisesta puhuvat mm. Maailmanpankin piirissä tehty tutkimus (Woolcock 2000), OECD (Helliwell 2001) ja Kiander&Lönnqvist (2002,83). Varmasti löytyy uudempaakin tutkimusta.

"Ammattikoulutukseen. Puhe oli korkeakoulutuspaikkojen vähentämisestä."

Miksi, jos ammattikoulutuksesta työllistyy vielä huonommin?

"Eikö voisi kuvitella, että heistä tulisi sitten innokkaita työntekijöitä?"

Minne, kun työpaikkoja on vähemmän kuin -tekijöitä? Puhumattakaan siitä, että suuri(n?) osa opiskelijoista työskentelee jo. Ja jos ala ei ole lähelläkään omaa, rohkenen epäillä, että tulee kovin innokkaita työntekijöitä.

Työpaikkojen häviämisestä. Kuvittelin jotenkin, että teollisuuden ym. suorittavan työn vähenemisestä on jauhettu aika paljon, tai että se on jokin itsestäänselvyys. Alkutuotanto viedään Kiinaan. Sahat ja tehtaat on hiljenneet. Yksinkertaisimmat duunit ovat automatisoituneet. Voin kaivella jotain linkkejäkin paremmalla aikaa.

Käyttäjän janikorhonen kuva
Jani Korhonen

Emilia Kukkala: "Voi olla. En olekaan prosenteista puhunut, vaan kaikista halukkaista ja kynnelle kykenevistä."

Kaikki kynnelle kykenevät ehkä, mutta kaikkia halukkaita ei varmasti ole mitään järkeä eikä resursseja korkeakouluttaa.

"Kuten tuossa edellä esitin, opiskelijat maksavat opiskelunsa yhteiskunnalle kyllä takaisin (huomattavan osan jo opiskeluaikana verojen muodossa)."

Joensuun yliopistossa on arvioitu maisterin tutkinnon maksavan keskimäärin 44 000 euroa. Siihen päälle ateriatuki, opintotuki ja asumistuki, niin päästäneen varovastikin arvioiden johonkin 70 000 - 80 000 euroon. Kukahan opiskelija maksaa opiskeluaikanaan veroja yhteensä "huomattavan osan" 80 000 eurosta?

"Halvempaahan yhteiskunnalle on maksaa opintotukea kuin mitä tahansa muuta sosiaalietuutta."

Niin nyt, mutta eikös kirjoituksesi alkuperäinen idea ollut, että opintotukea pitäisi nostaa?

"Sivumennen sanoen, mitä olen laskenut, niin ei ainakaan omaa opiskeluaikaista toimeentuloani ole loppuviimein kustantanut yhtään kukaan muu kuin minä itse. (Enkä usko olevani ainoa.)"

Juu, sama juttu täällä. Olin töissä vähintään osa-aikaisesti toisen opiskeluvuoden kevätlukukauden alusta lähtien. Jos opintoraha olisi ollut suurempi, en luultavasti olisi ollut töissä.

"Jos vain kynnelle kykenee päänsä puolesta. Pahoittelut epätarkasta ilmaisusta."

No tuo se vasta epätarkka ilmaisu onkin. :-) Tuohan voi hyvin sisältää sen, että korkeakoulujen aloituspaikoista karsitaan 70% pois. Kyllähän silloinkin opiskelemaan pääsevät ne, jotka kynnelle kykenevät päänsä puolesta.

"Muun muassa siitä seuraa, että luullaan yritysten olevan yhteiskunnan elättäjiä ja kaikkien työntekijöitä myöten heidän elättejään."

Kuka luulee työntekijöiden olevan yritysten elättejä? Työntekijät ovat tehneet sopimuksen, jossa myyvät työvoimansa työnantajalleen. Eivät he ole kenenkään elättejä.

"Eikä yksityinen sektori pyörisi ilman julkista, kolmatta ja kaikkea sinne väliin sijoittuvaa."

Väitän edelleen, että kyllä pyörisi.

"Tämä on nähdäkseni suurempi vaara kuin se, että puolueeton tieteenteko maksaa liikaa."

OK, tässä mielipiteemme eroavat.

"Mihin perustat tämän epäilysi?"

Uskon, että ihmiset ovat sen verran fiksuja, että tekevät välttämättömät asiat eivätkä jätä toisiaan kadulle kuolemaan, vaikka yhteiskunta ei siihen väkivalloin pakottaisikaan.

"Ja johan sen, että kapitalismi ei seiso yksinään, näkee tästä meneillään olevasta kriisistä."

Kriisi ei johdu kapitalismista, mutta tämä ei myöskään kuulu blogin varsinaiseen aiheeseen ja on aivan liian iso asia käsiteltäväksi tässä. Jos asia kiinnostaa, niin tässä kuitenkin yksi linkkivinkki: http://liberalismi.net/wiki/Etusivu

"Tällaisesta puhuvat mm. Maailmanpankin piirissä tehty tutkimus (Woolcock 2000), OECD (Helliwell 2001) ja Kiander&Lönnqvist (2002,83). Varmasti löytyy uudempaakin tutkimusta."

Ehdin vilkaista vain tuota Woolcockin tutkimusta, ja sehän keskittynee sosiaaliseen pääomaan. En heti löytänyt sieltä mainintaa tuloerojen vaikutuksesta.

"Miksi, jos ammattikoulutuksesta työllistyy vielä huonommin?"

Siksi, että jos korkeakoulusta ei työllisty koulutusta vastaavaan työhön, on koulutus järjetöntä. Jos nykyään on yksi ammattikoulutusta vastaavan tason työpaikka, johon hakee kymmenen ammattikoulun käynyttä ja viisi korkeakoulun käynyttä, niin voi olla, että työnantaja päätyy valitsemaan korkeakoulutetun. Jos korkeakoulupaikkoja vähennettäisiin, niin tuskin kukaan korkeakoulutettu hakisi tuota ammattikoulutasoista paikkaa.

"Minne, kun työpaikkoja on vähemmän kuin -tekijöitä?"

Olisiko noin? Työ- ja elinkeinotoimiston nettisivuilla oli tätä kirjoitettaessa 2899 työpaikkailmoitusta nimikkeellä kaupallinen työ ja 2709 ilmoitusta nimikkeellä palvelutyö. Tuskinpa suurinkaan osa niistä on korkeakoulutusta vaativia.

"Ja jos ala ei ole lähelläkään omaa, rohkenen epäillä, että tulee kovin innokkaita työntekijöitä."

Mutta ei kai se niinkään voi mennä, että ne innokkaat pääsisivät aina korkeakoulussakaan opiskelemaan omaa alaansa? Ja jos ei, niin miksi he olisivat motivoituneempia opiskelemaan jotain muuta alaa, jos eivät ole motivoituneita työntekoon jollain ei-omalla-alalla?

"Kuvittelin jotenkin, että teollisuuden ym. suorittavan työn vähenemisestä on jauhettu aika paljon, tai että se on jokin itsestäänselvyys. Alkutuotanto viedään Kiinaan. Sahat ja tehtaat on hiljenneet. Yksinkertaisimmat duunit ovat automatisoituneet. Voin kaivella jotain linkkejäkin paremmalla aikaa."

Niin, yksinkertaisimmat duunit ovat vähentyneet. Duunarikin tarvitsee nykyään enemmän koulutusta ja osaamista kuin ennen, mutta ei kuitenkaan korkeakoulutusta. Jos taas ongelma on se, että osa väestöstä ei opi tarvittavia taitoja, niin ratkaisu tuskin on heidän ohjaaminen korkeakouluun.

Käyttäjän pantterin kuva
Emilia Kukkala

Huhta: Samaa mieltä opinto-ohjaustyöhön panostamisesta. Sitä taas en ymmärrä, miten yrittäjyyskasvatus ratkaisee mitään. Jos yhteiskunnassa on työ, joka on tehtävä, niin mikä on ero siihen, että teen sen palkansaajana kuin yrittäjänä? No se tietysti ainakin, että kannan sen riskit. Tätähän oikeistolainen politiikka juuri ajaa: että työntekijä kantaisi yrittäjän riskit ilman mainittavia voittoja. Ei työtä tyhjästä luoda yrittäjyydelläkään (mitä vähän on ilmassa).

Tuolla kysymykselläni "mitäs sitten tehdään" ajoin takaa juuri sitä, että kaikille ei töitä löydy, eikä kaikkien voi myöskään olettaa muuttavan maasta työn perässä tai ryhtyvän yrittäjiksi. :)

"Näen tämän hieman kinkkisenä juttuna, siis tietenkin kannatan huomattavasti parempaa toimeentuloa opiskelijoille, mutta toimeentulo joka vastaa edes matalapalkkaista työntekijää on kuitenkin noin kolme kertaa korkeampi kuin opintotuet + muut edut. En näe järkevänä moninkertaistaa opintotukia jotta opiskelijat pystyisivät elämään samalla elintasolla kuin työtä tekevät pelkällä tuella."

Kun olisi edes samalla tasolla kuin alimmat sosiaalietuudet. Matkaa noihin alimpiin palkkoihin siis on vielä. Ja matalapalkka-aloja ainakin kaupan puolella osaltaan pitävät pystyssä (ja palkkoja matalina) opiskelijat, jotka eivä tule opintotuellaan toimeen... Matalimmat palkat todella ovat Suomessa pieniä. Helkkarin pieniä.

Joo, samaa mieltä siitä, että työnteosta pitäisi tehdä kannattavaa myös esim. työttömyyskorvauksilla eläville. Tarkoitan, ettei siitä rokotettaisi, en korvausten alentamista (kovin on alhainen jo nykyisin). Tähänkin muuten ratkaisu olisi perustulo. Turha ja kallis kyttäysbyrokratia pois.

Käyttäjän retku83 kuva
Mikko Saari

Työpaikkoja voi luoda ryhtymällä yrittäjäksi. Kysyntää voi luoda paremmalla tuottamisella ja mainostuksella. Ainakin teoriassa... käytännössä Suomi ei taida olla kovin ystävällinen uudelle yrittäjälle jos juttuihin on uskomista.

Tehokkuuden vaatiminen opiskelijoilta ei ole inhimillistä eikä tarkoituksenmukaista, mutta nykysysteemissä se on enemmän tai vähemmän välttämätön paha koska vanhukset ja sairaat ja lastenhoito ja yh-äidit ja julkisen puolen epäkohdat joihin menee rahaa... jne. Ja valtionvelka.

Tungen tätä omavaraisuusideaa aika moneen tuuttiin, mutta mielestäni se sopisi tännekin hyvin. Vuokratuloille ei tietty voi juuri mitään: säästösyistä kodittomana olemisessa ei ole mitään järkeä jos vaihtoehto on halpa kimppakämppä. Mutta jos muissa kuluissa säästäisi tosissaan ja hankkisi kaupungissakin suuren osan ruoastaan itse eikä kaupasta, rahantarve vähenisi huomattavasti. Tuleville opiskelijoille pitäisi suoda tietotaitoja ja mahdollisuuksia tähän. Aurinkopaneeli on hyvä sähkölaskunsäästäjä pitkällä tähtäimellä, ja pienessäkin asunnossa on potentiaalia ruokakasvien ja lihaksi pistettävien lemmikkien kasvatukseen. Niin tehtiin ennen, ja historianopenikin sanoi lukioaikana että jos tulevaisuudessa mennään mönkään niin aina on hyvä palata entiseen vanhaan hyvään, jos ei keksi parempaa.

Käyttäjän pantterin kuva
Emilia Kukkala

Voi myös luoda täysin turhia tarpeita ja mainospropagandalla kerätä jengiltä fyrkat pois. Onko se sitten hirveän järkevää työpaikkojen luomista, mene ja tiedä. Väitän edelleen, että työtä, jolla on tarkoitus, ei tyhjästä luoda. Sille on tarve riippumatta siitä, mistä asemasta työntekijä sitä tekee. Monissa tapauksissa tietysti voi olla helpompi vastata tähän tarpeeseen yrittäjänä kuin työntekijän asemassa.

Tuosta yrittämisen vaikeudesta. Tuntuu, että siitä on tullut vähän sellainen hokema. Tai että yrittämisen vaikeutena pidetään sitä, ettei työntekijöitä voi kohdella miten vain ja kun niiden palkkatasokin on niin "korkea"... Ikään kuin tämä nyt olisi jotain suurta yrittäjävihamielisyyttä. Sen myönnän toki, että pienyrittäjän ja itsensätyöllistäjän asemassa ei monellakaan tapaa ole kehumista. Ja onhan se aikamoista paperisotaa.

Mutta se, että yrittäjyyttä markkinoidaan (päiväkotiopetuksesta asti, vähän propagandan makua?) jonain patenttiratkaisuna, on mun nähdäkseni vain selkeää jatkumoa sille, että työntekijöille halutaan ulkoistaa työnantajan riskit ilman mainittavia voittoja.

Niin. Ne lapset ja vanhukset, ja ne äidit ja morsiamet. Sitä sitä saa ihmetellä, miksei näin rikkaalla maalla ole varaa mihinkään, kun kaikkein kurjimmassa asemassa olevien pitää tapella almuista keskenään.

Omavaraisuuden idea on aina kiehtonut itseäni kovasti. Samoin kuin tuo ajatus siitä, että menojen vähentäminen on yksinkertaisin keino pysyä poissa pakkojen maailmasta. Kannatan kaikesta sydämestäni kaupunkiviljelyä ym. ja olen kiinnostunut kaikesta sellaisesta toiminnasta, joka vähentää ihmisen riippuvuutta systeemistä.

Nähdäkseni ei ole kuitenkaan realistista ajatella, että mulla olisi täällä opiskelijaboksissani joku vuohi. Voi hyvinkin olla, että tuo omavaraisuuden aika tulee vielä rytinällä takaisin. Tai että siihen kannattaa ainakin varautua. Mutta sitä ennen olisi nähdäkseni hedelmällisempää puuttua esimerkisi siihen, miksi asuminen tai ruoka on niin kallista. (Ruoan hinnasta: http://www.taloussanomat.fi/myynti/2011/08/23/20-s...)

Poistettu Poistettu

Ei ole lisättää tekstiin ja kommentteihin. Sympatiaa ja perustuloa, niistä voitaisiin aloittaa.

Mika Kuusela

Vittu, miten hyvä kirjoitus! Olet tajunnut jotakin suurta, joka ei auta sinua tässä yhteiskunnassa pätkääkään. Toivottavasti se tekee Sinusta onnellisen. Niin kuin Se on tehnyt Minustakin prkl.

Jari Eteläsaari

Mielestäni yliopistojen tarkoitus ei ole mikään yleissivistävä vaan että erikoistuttaisiin johonkin alueeseeen tavanomaista paremmin ja pystyttäisiin tuomaan tämä osaaminen sellaisiin tehtäviin jotka kasvattavat maamme taloudellista hyvinvointia.

Yleissivistys tulee enemmänkin ihmisestä itsestään kuin koulun kautta, se on kohtuullisen laaja-alaista ja pitkälle sisältää asioita joita ei koulussa opeteta. Sen opiskelussa(tai harrastaessa) menee aikaa enemmän kuin ne muutamat vuodet mitä koulussa vietetään, suurin osa elämää itseasiassa.

Näen liikaa yliopistokoulutuksen saaneita joiden ymmärrys tuntuu olevan koulukirjojen perua, ei voi oikein arvostaa sellaista. Yliopiston käyneillä tuntuu monesti olevan jopa enemmän puutteita todellisuuden ymmärtämisessä kuin sellaisilla jotka ovat olleet tekemässä oikeita töitä ja seuranneet maailman menoa uutisten ja lehtien/netin kautta.

Monien alojen koulutuksella on lähinnä se merkitys että se antaa perusosaamisen ja joskus hieman paremmankin osaamisen joihinkin asioihin.
Sitten on koulutuslinjoja jotka eivät anna osaamista oikeastaa mihinkään.
Ja yliopistoissa on ongelmana se että nykyään ne tuntuvat toimivan joidenkin opintolinjojen osalta lähinnä poliittisen aivopesun lähteinä.

Työelämä katsoo myös että koulutus osoittaa että henkilö kykenee suorittamaan ikävänkin tehtävän loppuun saakka.

Sitten kun mennään hommiin niin voi koulutuksen unohtaa muun osalta kuin työssä tarvittavien perustaitojen ja alkaa tehtävän vaatimusten edellyttämä opettelu ja tekeminen.

Käyttäjän pantterin kuva
Emilia Kukkala

Kapeaksi on hyvinvoinnin käsite käynyt, jos se on vain taloudellista (ja kuka siitä nauttii, en minä ainakaan). Aika pohjamudissa on tieteenkin arvostus, jos sitäkään ei mitenkään muuten mitata kuin kansantalouden kasvuna ja yritysten voittoina.

En kait yleissivistyksestä puhunutkaan. Enkä väitä, että yliopistokoulutus välttämättä jokaisen kohdalla ymmärrystä lisäisi tai hänestä sivistynyttä tekisi. Meistä on niin moneksi.

Osaisitteko kertoa, missä tuota poliittista aivopesua ilmenee, niin osaan varoa? Ja mitä ovat ne opintolinjat, joilta ei saa osaamista yhtikäs niin mihinkään?

Eila Jokimaa

Minulla on vähän samantapaisia kokemuksia, mutta kylläkin verrattuna moniin muihin maihin suomalainen järjestelmä on oikeasti aika armollinen. Jossakin opiskelusta joutuu maksamaan rahaa, eikä siihen saa juuri mitään tukea. Perustulomallissa käsittääkseni kaikkia kohdellaan ainakin samalla tavalla. Jos olet työtön, niin sinulla pitäisi riittää enemmän aikaa huoltoasemien vessojen puunaamiseen kuin opiskelijoilla. Tässä systeemissä työttömänä olemisesta maksetaan enemmän kuin opiskelusta, mikä on epäreilua.

Käyttäjän pantterin kuva
Emilia Kukkala

Kyllähän tämä vielä brittien mallin voittaa, ja monet muut. Siellä jo ehdotellaan, että opiskelijoiden pitäisi saada myydä munuaisiaan maksaakseen opintovelkansa. Toivon vain, että kehityskin olisi meillä vähän toisensuuntainen. Tätä nykyä se on kohti tuota, jos kaukana vielä ollaankin.

Käyttäjän pekkalampelto kuva
Pekka Lampelto

Nyt pilkon tätä hommaa vähän osiin:

Mikä on koulutuksen tehtävä? Muuttaa ihmisen aivorakennetta altistamalla sitä erinäisille oppimisprosesseille ja -tilanteille, jotta aivorakenteesta kehittyisi asioita laajemmin ymmärtävä ja parempia ja tehokkaampia prosesseja tuottava kapistus.

Millaisilla prosesseilla opiskelijan aivorakennetta pyritään sitten yliopistossa muokkaamaan?

A. Luennoilla, joissa 90-100% on kuuntelua ja mahdollisesti 0-10% interaktiivista keskustelua.
B. Kirjoja luetuttamalla tenttejä varten.
C. Harjoitustöillä.
D. Tutkimusseminaareilla (kandidaatin ja maisterin)

Tuossa ovat siis mielestäni ne keinot ja prosessit, joilla opiskelijan koulutukseen eli aivorakenteen muutokseen yliopistoilla pyritään. Onkin hyvin outoa, että yliopistoihin pitää erikseen hakea, kun nämä prosessit voitaisiin tuottaa teknologian ansiosta murto-osa hintaan ja ilman turhia opiskeluoikeuksiin perustuvia rajoituksia.

A:han ei tarvita nykyteknologialla enää luentosalia ja luennoitsijaa, sillä luennot voidaan tehdä videoiksi ja laittaa ilmaiseksi internetiin. Tämä todennäköisesti parantaisi luentosisällön laatua, sillä luentovideo voitaisiin tehdä parhaimman luennoitsijan esityksestä ja editoida täydelliseksi. Nykyään mm. MIT:n ja Yalen yliopistojen täysipitkiä luentoja voi katsella ilmaiseksi Youtubesta!

B:hen ei tarvita mitään muuta kuin kirjat, tentin laadinta- ja arviointiprosessit. Laadinta- ja arviointiprosessit tulisi mielestäni keskittää siten, että kullakin oppiaineella olisi yksi valtakunnallinen tentti-instituutio, joka teettäisi ja arvioisi kaikki tentit. Mielestäni jokaisella kansalaisella tulisi olla oikeus tenttiä joko ilmaiseksi tai pientä nimellistä korvausta vastaan minkä tahansa oppiaineen kirjoja milloin vain. Oman itseoppineisuuden osoittaminen tulisi olla aina mahdollista.

C:henkään ei tarvita oikeastaan muuta kuin harjoitustöiden laatimis- ja arviointiprosessit. Ryhmätyöprojektien kohdalla tarvitaan myös muita ihmisiä, jotta voitaisiin tehdä ryhmätöitä, mutta en näkisi kovinkaan vaikeana yliopistojen ilmoituspalstojen kautta löytää ryhmätyökavereita. Ryhmätöitä voi tehdä myös etänä, ja jos kasvotusten haluaa tavata, niin yliopistolta voi aina varata ryhmätyöhuoneita.

D:hen eli tutkimusseminaareihin tarvitaan joku yliopiston henkilökunnan jäsen ryhmän vetäjäksi ja tutkimuksen ohjaajaksi. Tutkimusseminaarit olisivat mielestäni näistä kohdista ainoa, mihin pääsyä tulisi rajoittaa. Seminaareihin pääseminen edellyttäisi kaikkien tarvittavien kurssien suorittamista, jonka jälkeen katsottaisiin arvosanoista, ketkä pääsevät seminaariin sisään ja ketkä eivät.

Tämän kaiken lisäksi olen sitä mieltä, että opintotukijärjestelmää tulisi muuttaa suoriteperusteiseksi siten, että opintopisteitä suorittamalla saa opintorahaa. Asumislisä olisi opintotuen perusosa ja kovalla opiskelulla voisi tienata itselleen opintorahaa periaatteessa niin paljon kuin pystyy. Tutkinnon suorittamiseen tähtäävistä opintosuorituksista saisi enemmän opintorahaa ja muista opintosuorituksista vähemmän. Tämä kannustaisi opiskelijoita, kuten minua, käyttää enemmän aikaa henkisen pääoman kasvattamiseen. Jos rahat on lopussa, niin tenti kirja tai pari.

Out-of-the-box! Opiskelujärjestelmäämme voidaan muuttaa huomattavasti avoimempaan, motivoivampaan ja myös kustannustehokkaampaan suuntaan.

Käyttäjän pantterin kuva
Emilia Kukkala

Tuosta listauksesta jäivät pois lukupiirit ja kaikki muu yhdessä pähkäilyyn keskittyvä oppiminen, jolla tavoin olen ainakin itse huomattavan osan opinnoistani suorittanut (ja jota pidän yliopiston ylivoimaisesti parhaana antina). Esimerkiksi omalla alallani myös käytännöllistä ammattiopetusta on huomattavasti (radio-, televiso-, printti- ja nettityö).

Kaikenlaisia teknisiä sovelluksia kannattaa ilman muuta käyttää hyödyksi, mutta mielestäni ei tulisi unohtaa sitä tärkeintä: vuorovaikutusta ihmisten kanssa, jotka kykenevät haastamaan ajattelusi ja tuomaan siihen jotain uutta. Tähän tarvitaan ihan vanhanaikaista keskustelua - muuallakin, kuin päätteen ääressä, mielestäni se on yliopiston ydintä.

Miksi olet sitä mieltä, ettei opiskelijoilla (jollainen itsekin olet) ole oikeutta edes minimitoimeentuloon? En täysin tyrmää ideaa "enemmän pisteitä, enemmän rahaa", mutta sen tulisi tulla jonkinlaisen säällisen toimeentulon päälle. Toisekseen en ole ihan varma siitä, että euronkuvat silmissä tenttiminen edistäisi jotenkin syvempää oppimista ja ymmärtämystä. :)

Käyttäjän pekkalampelto kuva
Pekka Lampelto

Tuosta listauksesta jäivät pois lukupiirit ja kaikki muu yhdessä pähkäilyyn keskittyvä oppiminen, jolla tavoin olen ainakin itse huomattavan osan opinnoistani suorittanut (ja jota pidän yliopiston ylivoimaisesti parhaana antina).

Lukupiirejä voi vallan hyvin järjestää muiden opiskelijoiden kanssa ilman yliopiston henkilökuntaa. Tampereen yliopistolta löytyy erinomaisia ryhmätyöhuoneita tätä varten ja ainakin omien opiskelukavereideni kanssa olemme muutamana otteeseen lukupiirin järjestäneet. Joillakin kursseilla voitaisiin tietenkin pitää esityksiä ja keskustella, mutta näiden kurssien ei tarvitsi olla pakollisia.

Esimerkiksi omalla alallani myös käytännöllistä ammattiopetusta on huomattavasti (radio-, televiso-, printti- ja nettityö).

Opiskeletko tiedotusoppia? Siinä ja muutamassa muussa oppiaineessa kieltämättä tarvitaan käytännön taitoja, joita ei kirjoista opi. Minä opiskelen yrityksen hallintoa ja käytännössä kaikki kurssit voisi periaatteessa suorittaa tenttimällä ja harkkatöitä tekemällä. Eduksi on toki ollut, että on ollut kursseja, joissa pidetään esityksiä ja keskustellaan, mutta kyllä niitä voidaan pitää myös oma-aloitteisesti rasittamatta yliopiston henkilökuntaa.

Kaikenlaisia teknisiä sovelluksia kannattaa ilman muuta käyttää hyödyksi, mutta mielestäni ei tulisi unohtaa sitä tärkeintä: vuorovaikutusta ihmisten kanssa, jotka kykenevät haastamaan ajattelusi ja tuomaan siihen jotain uutta. Tähän tarvitaan ihan vanhanaikaista keskustelua - muuallakin, kuin päätteen ääressä, mielestäni se on yliopiston ydintä.

Ainejärjestöistä löytyy todella hyvin porukkaa, keiden kanssa voi keskustella, pitää yhteisiä lukupiireja ja sopia vaikkapa esityksistä yliopiston ryhmätyöhuoneissa. Jälleen ei ole mitään syytä rajoittaa kurssien suoritusoikeutta ainoastaan nk. "opiskelijoille". Opiskeluun tulisi jokaisella kansalaisella olla oikeus.

Miksi olet sitä mieltä, ettei opiskelijoilla (jollainen itsekin olet) ole oikeutta edes minimitoimeentuloon?

Olen perustulon kannalla ja mielestäni on kummallista, että opiskelijat saavat vähemmän tuloja kuin työttömät. Kaitpa tällainen järjestelmä on havaittu behavioristisesti käytännössä toimivaksi eli opiskelijat vain eivät valita/riehu/lakkoile tarpeeksi ja niinpä saavat riutua. Onhan heillä edessään kuitenkin ainakin olevinaan tulevaisuus. Perustulo ja sen päälle suoriteperusteinen opintoraha olisi kaikista paras mun mielestä.

Toisekseen en ole ihan varma siitä, että euronkuvat silmissä tenttiminen edistäisi jotenkin syvempää oppimista ja ymmärtämystä. :)

Kaikki eivät motivoidu rahasta, mutta jotkut kylläkin. Näin ollen osittain suoriteperusteinen opintotukijärjestelmä motivoisi osaa ja osalle se olisi neutraali, jolloin kokonaisuuden kannalta vaikutus voisi olla energisoiva. Voin omalta kohdaltani sanoa, että minulla on opiskeluaikanani ollut liian vähän kannusteita käyttää aikaani opiskeluun. Olisin ehkä jo vuosia sitten valmistunut, jos kannusteet olisivat vieneet fokukseni opiskeluun. Tähän asti kannusteet ovat olleet niin abstrakteja, että ei vain ole niin paljon napannut. Pohdiskeltua itsenäisesti on tosin tullut ja paljon.

Mielestäni mallia voitaisiin ainakin kokeilla jollakin ryhmällä.

Johan Wahlström

Muistelen muuten että jossain oli tehty han tutkimus rahalla motivoinnissa ja todettiin että parempiin tuloksiin päästiin kun maksettiin opiskelun tekemisestä eikä tuloksista. Eli siis että vaikka tunnilla istumisesta maksettaisiin tuntipalkkaa eikä hyvistä koetuloksista. Tosin tuo oli ehkä lapsille tehty kokeilu - en muista tarkkaan.

Muttajoo - ehkä kyllä ihan strategisesti olis järkevää jos valtion kustantamat koulutuspaikat olisi ensisijaisesti suhteessa siihen paljonko ihmisiä tullaan palkkaamaan julkiselle sektorille aloittain. Nythän yliopistoja palkitaan "tehokkuudesta" kun suoltavat tutkintoja aloilta joissa on hirveästi ylikoulutusta ja toisaalta terveydenhuolto kärsii lääkäripulasta - jossain kohtaa on ihan varmasti mennyt pieleen.

Jotenkin selkeämpää ja rehellisempää olisi jos olis se perustulo - silloin ehkä vois olla pienet lukukausimaksut (siis semmoiset että niihin on kuitenkin kaikilla varaa että opiskelu ei tule olemaan siitä kiinni että onko vanhemmilla varaa maksaa) tai tosiaan muut kuin julkisen sektorin tarpeisiin koulutettavat siirrettynä avoimen yliopiston puolelle. Firmat voisivat sponssata opiskelua/opetusta omiin tarpeisiinsa avoimen puolella - luultavasti kyllä lainaittomalla - koska harva firma haluasi kustantaa ihan lahjana jonkun koulutuksen joka saattaakin mennä sitten kilpailevaan firmaan töihin.

Kyllähän sillä että koulutetaan jollain alalla tuhottomasti enemmän vaikka maistereita kuin otetaan jatkokoulutukseen/töihin mahdollistetaan ja houkutellaankin opiskelijat hukkaamaan aikaansa ja aika on rahaa. Eli sekä opiskelja että veronmaksaja maksavat tästä hukkakoulutuksesta. Tietysti sillä jotain "tieteellistä tutkimusta" ehkä saadaan aikaiseksi mutta voihan se aiheuttaa pientä pettymystä ja katkeruutta kun tulee uhranneeksi vuosia "tieteen tykinruuaksi" ja mahdollisesti velkaannuttuakin samalla.

Toimituksen poiminnat